Mikä on HPO CBD?
CBD:n, CBN:n ja HHC:n jälkeen huomiota herättää uusi molekyyli: HPO CBD, kannabinoidi...
Kannabiskasvi on kulkenut pitkän matkan historian aikana. Tutustu kannabiksen ja CBD:n historiaan sen ensimmäisistä käyttötavoista muinaisessa Aasiassa aina sen kiisteltyyn rooliin nykymaailmassa.
Kannabiksen, monitahoisen kasvin, historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Tutustu tämän kasvin ensimmäisiin historiallisiin käyttötarkoituksiin. Muistutuksena mainittakoon, että kannabis on kasvi, joka sisältää sekä THC:tä että CBD:tä.
Kannabiksen historiallinen matka alkaa Keski-Aasiasta, jossa sitä viljeltiin ensimmäisen kerran sen vahvojen kuitujen vuoksi. Nämä kuidut olivat ihanteellisia köysien, vaatteiden ja rakennusmateriaalien valmistukseen, ja niillä oli tärkeä rooli muinaisissa yhteiskunnissa.
Noin vuonna 2737 eaa. kiinalainen keisari Shen Nung dokumentoi kannabiksen lääkinnälliset ominaisuudet, mikä on yksi ensimmäisistä maininnoista sen lääkinnällisestä käytöstä.
Egyptissä kannabis tunnettiin lääkinnällisistä ominaisuuksistaan. Ebersin papyrus, joka on peräisin noin vuodelta 1550 eaa., on yksi vanhimmista tunnetuista lääketieteellisistä kirjoituksista. Siinä mainitaan kannabiksen käyttö tulehdusten ja muiden vaivojen hoitoon.
Tämä viittaus osoittaa, että muinaiset egyptiläiset ymmärsivät ja hyödynsivät kannabiksen parantavia ominaisuuksia ja ottivat kasvin osaksi monimutkaisia lääketieteellisiä käytäntöjään.
Kannabis on kulkenut läpi aikojen ja luonut itselleen ainutlaatuisen roolin eri sivilisaatioissa. Suurten löytöjen myötä kannabis kulki valtamerten yli, saavutti uusia maita ja sekoittui eri kulttuureihin.
Keskiajalla kannabista arvostettiin edelleen ensisijaisesti sen kuitujen vuoksi. Ne olivat välttämättömiä köysien, laivojen purjeiden ja erilaisten tekstiilituotteiden valmistuksessa.
Kannabiksen siemeniä ja öljyä käytettiin myös elintarvikkeissa sekä maalien ja lakkojen valmistuksessa, mikä osoittaa sen monipuolisuuden.
Löytöretkien aikakaudella eurooppalaiset tutkimusmatkailijat lähtivät laajoille matkoille löytääkseen uusia kauppareittejä ja alueita. Tänä aikana oli tavallista, että merenkulkijat toivat mukanaan erilaisia kasveja ja siemeniä käytännöllisistä ja kokeellisista syistä.
Joidenkin historioitsijoiden mukaan Kristoffer Kolumbus saattoi tuoda kannabiksen tai ainakin sen siemenet Uuteen maailmaan Atlantin ylittävillä matkoillaan.
Riippumatta siitä, oliko Kolumbus osallisena, kannabiksella oli ilmeistä käytännön arvoa silloisille merenkulkijoille. Kannabiskuidut (hamppu) olivat välttämättömiä köysien, purjeiden ja muiden laivavarusteiden valmistuksessa.
Samoihin aikoihin myös kannabiksen psykoaktiiviset ominaisuudet alettiin tunnustaa ja niitä alettiin käyttää eri kulttuureissa eri puolilla maailmaa.
1800-luvulla kannabis koki renessanssin lääkkeellisenä aineena erityisesti länsimaissa. Tänä aikana tutkittiin järjestelmällisemmin kannabiksen mahdollisia terapeuttisia ominaisuuksia.
Irlantilaisella lääkärillä William Brooke O'Shaughnessyllä oli ratkaiseva rooli tässä uudelleenlöytämisessä. Tutkittuaan kannabiksen perinteisiä käyttötapoja Intiassa William Brooke O'Shaughnessy esitteli kannabiksen länsimaiselle lääketieteelle noin vuonna 1830. Hän julkaisi havaintonsa kannabiksen tehosta kipujen, lihaskouristusten ja kouristusten kaltaisten vaivojen hoidossa.
Lääketieteellisen käytön ohella kannabis alkoi saada suosiota myös vapaa-ajan aineena. Kannabisklubeja perustettiin erityisesti Pariisissa. Niistä tuli tuon ajan taiteilijoiden ja intellektuellien kohtaamispaikkoja, joissa kokeiltiin kannabiksen mahdollisuuksia edistää luovuutta ja mielen tutkimista.
1900-luvulla kannabis, jota oli aikoinaan käytetty laajalti, joutui maailmanlaajuisen kiellon kohteeksi, mikä vaikutti syvällisesti kannabiksen yhteiskunnalliseen arvostukseen.
1900-luvun alussa sosiaalisella ja poliittisella kontekstilla oli keskeinen rooli kannabiksen kieltämisessä. Huumausaineisiin liittyvät kasvavat moraaliset ja terveydelliset huolenaiheet vaikuttivat osaltaan siihen, että kannabikseen suhtauduttiin kielteisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kannabis yhdistettiin vähemmistöryhmiin ja poikkeavaan käyttäytymiseen, mikä ruokki pelkoa ja ennakkoluuloja.
Tärkein käännekohta tällä kaudella oli Yhdysvalloissa vuonna 1937 annettu marihuanaverolaki (Marijuana Tax Act). Tämä laki asetti ankaria rajoituksia kannabiksen viljelylle, myynnille ja kulutukselle. Se toimi keinona valvoa ja tukahduttaa kannabiksen käyttöä.
Kannabiksen käyttöä koskevien rajoitusten edessä vastakulttuuriliikkeet alkoivat kyseenalaistaa kieltopolitiikkaa. Nämä älymystön johtamat liikkeet kannattivat liberaalimpaa ja suvaitsevaisempaa lähestymistapaa kannabikseen ja pitivät sitä vapauden ja henkilökohtaisen ilmaisun symbolina.
Nykyaikana kannabis on kokenut lainsäädännöllisen ja lääketieteellisen renessanssin, joka haastaa aiemmat käsitykset ja avaa uusia näkökulmia sen käyttöön.
Nykyaikana kannabista koskeva lainsäädäntö on muuttunut merkittävästi:
Kanada, eräät Yhdysvaltojen osavaltiot ja muut maat ovat ottaneet askeleen kohti kannabiksen täydellistä laillistamista sekä lääkintä- että virkistyskäyttöön. Näihin säädöksiin sisältyy usein viljelyä ja myyntiä koskevia lupajärjestelmiä sekä kulutusta ja hallussapitoa koskevia lakeja.
Toiset maat ovat valinneet dekriminalisoinnin ja lieventäneet kannabiksen hallussapidosta ja henkilökohtaisesta käytöstä annettavia rangaistuksia. Tällä lähestymistavalla pyritään vähentämään kriminalisointiin liittyviä kustannuksia ja keskittämään resurssit kansanterveydellisiin kysymyksiin.
Lääkekannabiksesta on tullut tärkeä tutkimusala, ja innovatiiviset tutkijat, kuten Raphael Mechoulam :
Tieteellisen panoksensa lisäksi Mechoulamin työ on vaikuttanut myös kansanterveyspolitiikkaan. Hänen löytönsä loivat vankan tieteellisen perustan, joka oikeutti kannabiksen käytön lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tämä on rohkaissut monia maita harkitsemaan uudelleen kannabista koskevia lakejaan ja asetuksiaan.
Seuraavassa on yhteenveto CBD:tä koskevan lainsäädännön kehityksestä Ranskassa:
Ranskan nykyisessä kannabista koskevassa lainsäädännössä tehdään selvä ero THC:n (tetrahydrokannabinoli) ja CBD:n (kannabidioli) välillä:
THC tunnetaan psykotrooppisista vaikutuksistaan, ja se luokitellaan Ranskassahuumausaineeksi. Sen hallussapito, myynti ja kulutus ovat tiukasti kiellettyjä ja rangaistavia.
CBD:llä ei sen sijaan ole psykotrooppisia vaikutuksia. Ranskan laki sallii CBD-tuotteiden käytön, kunhan niiden THC-pitoisuus ei ylitä 0,3 prosenttia.
CBD:n, CBN:n ja HHC:n jälkeen huomiota herättää uusi molekyyli: HPO CBD, kannabinoidi...
Termejä CBD-öljy ja hamppuöljy käytetään usein vaihdellen. Nämä kaksi...
CBD:n hyödyistä nauttimisen pitäisi olla kaikkien saatavilla. Jos tarvitset neuvoja siitä, miten voit ostaa CBD:tä...